Löydä polulle!

Maastopyöräilyn harrastajalle ja erityisesti lajin pariin juuri tulleelle tekniikan oppimisen lisäksi suuri haaste on löytää ne parhaat lenkkipolut. Urbaanille pyöräilijälle jopa lähimetsän sijainti voi olla arvoitus. Maaseudulla asuvaa metsä voi ympäröidä, mutta ei ole tietoa, löytyykö sieltä polkuja. Viimeisen parin vuoden aikana virallisia, merkattuja maastopyöräreitistöjä on syntynyt ympäri maata. Näistä on hyvä lähteä liikkeelle, mutta pidemmän päälle maastopyöräilijä tarvitsee paljon isomman reviirin, kuin vain yksittäisen opastetun reitin.

Seuraavaksi yritämme antaa käytännönläheisiä vinkkejä siihen, mitä kannattaa huomioida kun polkuja lähtee etsimään ja, miten poluille löytää ja miten sujuvat reitit voi oppia ilman gps-laitetta, stravaa tai muita nykyaikaisia apuvälineitä.

Nyt kysymys varmaan kuuluu että miksi: Miksi ei voi vain lyödä gps:ssää tankoon ja lähteä nautiskelemaan poluista?

  1. Vain murto-osa reiteistä löytyy nykyvempainten avulla.
  2. Sovelluksista ei selviä, onko lähipolku maastopyörällä ajettava, tai sopiiko polun tekninen haastetaso juuri sinulle.
  3. Polulla ajaessa ajamiseen keskittyminen ja epätasainen alusta vaikeuttavat kartan lukua gps-laitteelta vauhdissa. Jos olet aloittelija puutteellinen ajotekniikan osaaminen ei helpota gps:n seuraamista ollenkaan!

 

Vinkki 1: Heti kärkeen on hyvä tunnustaa yksi tosiseikka: alussa kaikki on yleensä vaikeampaa

Reittien löytäminen ei tapahdu yhdessä yössä vaan vaatii kartoitustyötä ja hyviä hermoja. Varaudu siihen, että polvet ja kyynärpäät saattavat olla ruvella parin epäonnistuneen polkuvalinnan takia. Ensimmäisten viikkojen aikana löydät nimittäin enemmän huonoja polkuja, pusikkoon päättyviä polkuja ja teknisesti liian haastavia polkuja, kuin niitä eeppisiä polkuja. Senpä takia, kun löydät sen yhden tai kaksi hyvää pätkää, nauti niistä ja merkkaa ne muistiin.

 

Vinkki 2: Varustaudu hyvällä seikkailuhengellä

Ei kannata hermostua siitä, että välillä (lue: usein) joutuu kääntymään ympäri ja palaamaan takaisin lähtöpisteeseen. Polkuverkoston kartoittamiseen menee kokeneeltakin kuskilta useampi viikko. Esimerkiksi, jos me (useita vuosia lajia harrastaneet) lähdemme täysin uuteen paikkaan harjoitusleirille, on ensimmäiset 4-5 päivää varattava lähes kokonaan metsässä sekoiluun ja vasta sitten päästään kunnolla ajamaan hyviä reittejä. Varaa siis kartoituslenkkeihin riittävästi aikaa, unohda syke ja muu säntilliseen harjoitteluun liittyvä. Olet seikkailemassa: käänny mahdollisimman monelle uudelle polulle ja katso mihin ne johtavat.

 

Vinkki 3: Kartoita metsäalueen ympäristö huolella

Aloittaessa maastopyöräilyä tai esimerkiksi uudelle alueelle muuttaessasi hanki paikallisesta alueesta kartta joko paperisena, tai sähköisenä (googlemaps toimii ihan OK:sti tässä) ja katso, mikä metsä on lähimpänä kotiasi. Tutki mihin metsä alue rajoittuu: tiet, järvet, rautatie, asutusalueet. Mittaa, montako kilometriä metsikkö on enimmillään leveä. Kun tiedossasi on, mikä metsää ympäröi ja kuinka pitkä matka on metsikön toisesta reunasta toiseen, voit suhteellisen turvallisin mielin lähteä tutkimaan metsää jopa ilman karttaa. Tiedät suunnilleen, mihin metsästä tupsahdat ja kuinka kaukana enimmillään silloin olet kotoa. Lisäksi pystyt keskittymään maaston kartoittamiseen ja ajotekniikkaasi paremmin.

 

Vinkki 4: älä ahmaise liian suurta palaa yhdellä kertaa

Ensimmäisen reitin ei tarvitse olla pitkä. Pienempi metsäalue, jonka ympäristö on sinulle mahdollisimman tuttu, helpottaa alueen muistamista sen jälkeen, kun olet kotona tutkiskellut karttaa. Aloittelijalle tekee hyvää kiertää 1-3 kilometrin mittaista polkua useamman kerran ympäri jo pelkästään tekniikan hiomisen näkökulmasta.

 

Vinkki 5: Parhaat polut sijaitsevat siellä, missä ihmiset kulkevat metsässä

Koiranulkoiluttajat ovat erityisen ahkeria polkujen tamppaajia, joten etsi metsikköjä, jotka ovat asutuksen lähettyvillä. Esimerkiksi pururatojen ympäristöt ovat paikkakunnan koosta riippumatta otollista seutua poluille. Ota selvää, onko kotisi lähellä merkittyjä vaellusreittejä. Tällaiset saattavat olla mukavaan maastopyöräilyyn osittain liian haastavia, mutta osa voi olla hyvinkin ajettavia. Lisäksi niiden ympäristöstä voit löytää uusia polkuja. Metsätyypiltä helpoimmat ja mukavimmat polut löytyvät yleensä kangasmaastoista. Pyri välttämään kosteita paikkoja.

 

Vinkki 6: Käytä hyväksi olemassa olevien maastopyörätapahtumien reittejä

Ota selvää, järjestetäänkö kotisi lähellä maastopyöräkilpailuja. Jos järjestetään, osallistu tapahtumaan vaikka vain siitä ilosta, että pääset ajamaan merkitylle reitille. Kun olet kerran ajanut reitin kilpailussa, on helpompi lähteä samalle reitille uudestaan. Maastopyöräkilpailut järjestetään usein alueella, missä muutenkin on polkuja, joten samalla saatat löytää kisareitin lisäksi useita muita hyviä polkuja. Muistin virkistykseksi voit pyytää reittikartan kilpailun järjestäjiltä. Usein kartta on saatavilla myös kilpailun kotisivuilla.

 

Vinkki 7: Käy lenkin jälkeen läpi kartan kanssa, missä ajoit

Polkuja kartoittaessasi lenkin jälkipuinti on tärkeää. Kun olet käynyt ajamassa uusia polkuja, merkitse karttaan (joko paperille tai sähköiseen) tai katso gps-jäljestäsi, missä kuljit. Käy reitti läpi yrittäen palauttaa mieleen maamerkkejä: mistä kohtaa polku lähti, oliko risteyksissä tunnistettavia maamerkkejä (isoja kiviä, kuoppia, tai kantoja), missä kohdin tulit takaisin tielle, jne. Tämä auttaa sinua hahmottamaan polkuverkoston metsäalueellasi kokonaisuutena sitä mukaan, kun löydät polkuja lisää. Lopputuloksena pystyt hahmottamaan, mitkä polut ja asvalttitiesiirtymät muodostavat sujuvimman jatkumon.

 

Vinkki 8: Hyödynnä olemassaolevaa paikallistuntemusta

Ole yhteydessä paikalliseen pyöräilyseuraan ja tiedustele lenkkiseuraa. Myös kokeneille kuskeille tekee hyvää säännöllisin väliajoin lenkkeillä täysin uudessa lenkkiseurassa. Mitä enemmän lenkkeilee pyöräillä metsässä, sitä helpommin “urautuu” vanhoille tutuille poluille. Uudessa seurassa pääset näkemään uusia reittejä, mutta myös ehkä uusia variaatioita vanhoista poluista: hiukan eri järjestyksessä ajettuna vanhatkin polut saavat uutta hohtoa ja mielenkiintoa. Pidä lenkin aikana huoli, ettet vain ole “matkustajana” vaan yritä hakea ympäristöstä kiintopisteitä, joiden avulla voit tulla myöhemmin itseksesi ajamaan samoille poluille. Lenkin jälkeen muista tehdä jälkipuinti.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: