Tiimille oli jo alkuvuodesta suunniteltu perinteikkään tiukka kisakauden avaus. Huhtikuun puolessa välissä kisat oli tarkoitus korkata Viron XCO,n cupin kilpailulla ja sen jälkeen suunnata parina viikonloppuna ruotsin maalle ensin Klippingeracet XCO ja siihen perään vapun kunniaksi Lidingö mtb. Kajsa olisi jatkanut kisailuja, Nooran vetäessä parit työreissut Nairobiin ja Hollantiin. Koulujen päättäjäisviikonloppuna oltaisiin Juhlittu Vilman lakkiaiset ja sitten seuraavat kaksi viikonloppua vietetty road touria Ruotsissa ohjelmassa ensin Borlänge ja sitten Borås Stages. Juhannuksen jälkeen oltaisiin oltu kesän ensimmäisessä kohokohdassa eli Tahko MTB:ssä.
Kun kisoja ei ole on jäänyt tavallista kevättä paljon enemmän aikaa tehdä pitkiä peruskestävyyslenkkejä ja käydä ajamassa reittejä, joita ei normaalisti tähän aikaan ehdi ajaa. Ajattelimme jakaa muutamia, omasta mielestämme vierailun arvoisia reittejä muillekin pyöräilyn ystäville.
Rajamäellä ajetaan keväisin Evoc MTB (nyt maastomaratonin SM kilpailuna 30.8.2020). Kansainvälisiltä karkeloilta tiimimme ei ole vuosiin ehtinyt mukaan näihin karkeloihin. Reitti on kuitenkin ehdottomasti ajamisen arvoinen ja täällä on tullut keväällä käytyä jo pariin otteeseen. Hienoa kangasmaastoa, joka on ajokunnossa jo aikaisin keväällä. Vaikka nousueroja reitillä ei juurikaan ole, ajo ei kuitenkaan käy yksitoikkoiseksi, sillä sileiden neulaspolkujen mukaan mahtuu keskittymistä vaativaa kivikkoa.
Poronpolku ja melkuttimien kierto yht 53 km
Tänne ei kannata lähteä väsyneillä jaloilla! Poronpolulla pääsee todellakin nauttimaan harjumaisemista ja myös niiden päälle jyrkästi kapuamisesta. Poronpolun tekninen haaste muodostuu juurikin näistä nousuista. Melkuttimien ympäriltä sen sijaan löytyy juurakkoisiakin pätkiä. Auto Räyskälän lentokentälle ja siitä matkaan, puolessa välissä voi käydä tankkaamassa juomaa ja evästä, sillä tässä riittää ajamista.
Hämeenlinnan harjumaastoja 22km
Auto parkkiin Hämeenlinnan Ahveniston uimapaikalle ja siitä taas harjuja ihastelemaan. Nyt huomaan, että meidän suosituksiin kertyy paljon harju- ja kangasmaastoja. Luonnollinen selitys siihen lienee, että kyseiset maastot ovat usein keväällä ensimmäisinä ajokunnossa ja niistä on talven jälkeen myös kiva aloittaa poluilla ajo ja tekniikkan harjoittelu. Jos haluaa aloittaa tämän reitin paikasta, johon on mukava lenkin päälle jäädä kahville ja jäätelölle, suosittelemme kaartamaan moottoritieltä pälkäneentielle, jossa Hattulan kohdalla tulee kyltti Mierolan siltakahvilalle. Sieltä pääse helposti lyhyellä asvalttisiirtymällä kohtaan, josta reitti kulkee radan ali. Siitä kannattaa ensin lähteä Ahveniston suuntaan ja vasta viimeisenä huiputtaa Linnavuori. Hämeenlinnasta pääsee harjumaastoja myös kohti etelää aina Kiipulaan asti. Useita gpx-jälkiä tarjolla jälki.fi palvelussa, jos sinnepäin mielii lähteä.
Jos haluat kokonaisen maratonelämyksen, vedä kaksi kierrosta putkeen. Aulanko MTB reitille kannattaa lähteä, kun kelit ovat olleet kuivat jonkin aikaa. Reittiin nimittäin sisältyy muutamia soisia kohtia, jotka sinnittelevät märkinä pitkälle toukokuun loppuun. Homma alkaa jyvien karsimisella akanoista Aulangon näkötornin nousuissa, jonka jälkeen suunnataan röllipoluille. Ei siis kangaspolkujen tarjoamaa nautintoa, mutta ehtaa suomalaista maastopyöräilyä! Kannattaa myös tsekata Aulangon näkötornin ympäristössä kulkeva merkattu maastopyöräreitti.
Palataan takaisin harjumaastojen pariin ja niiden ehdottomaan helmeen. Kun Hämeenlinnasta jatkaa Pälkäneelle, kannattaa auto seuraavaksi jättää huoltoasema Aapiskukon pihaan, josta pääsee nousemaan Vehoniemen automuseolle johtavalle harjulle. Homma on silkkaa singletrack ilottelua alusta loppuun. Ja jos mehuja riittää voi aina jatkaa Kangasalle asti, mistä löytyy taas noin neljän kilometrin mittainen XCO reitti. Munkkikahvit voi joko hörpätä vehoniemen museolla, mutta tilaa kannattaa jättää Aapiskukon jättimäiselle pehmisjäätelölle… lurps!
Espoon keskuspuiston merkattu maastopyöräreitti
Tämä Espoon keskuspuistoon tehty virallinen sekä merkattu mtb reitti tarjoaa sekä mukavaa nautiskelua että hyvän tilaisuuden haastaa omat ajotaidot. Kyseessä ei ole pelkkää rakennettua kivikko/droppi settiä, vaan suurimmaksi osaksi reitti kulkee suht helppoa luonnollista polkua. Teknisemmät, osittain rakennetut kohdat ovat alamäissä, mutta ainakin kaikista pahimpiin kohtiin on merkattu ns. B-linja jota pystyy tulemaan turvallisesti alas ihan jäykkäperäisellä pyörällä. Ensimmäisellä kerralla ehkä hyvä käydä tutustumassa kuivan kelin aikaan, märällä voi tulla kivikoissa äitiä ikävä. Tältä Facebook sivustolta löytyy kartta sekä muutama videoesittely reitistä, jolla pääsee ensimakuun. Espoon keskuspuistosta löytyy myös paljon muitakin hienoja kalliopolkuja sekä paljon hiekkatieuria, joihin kannattaa ajan kanssa kartoittaa.
-Noora
Mettään Meni... mutta menkööt! 
Vastaa