Talvipyöräilystä…

Talvipyöräily on nyt kovassa nosteessa. Koskaan ei ole niin paljoa tullut lenkkipoluilla pyöräilijöitä vastaan lumipoluilla, mitä tänä vuonna on näkynyt. Osansa on varmasti tehnyt etelän heikot talvet sekä koronan kannustus ulkoliikuntaan. Mutta sehän sopii! 

Polut ovat olleet loppusyksystä/alkutalvesta pitkään taas todella vetisessä ja mutaisessa kunnossa. Me olemme syklon kisakauden, lepokauden sekä uuden harjoituskauden aloituksen myötä pitäneet pitkälti taukoa polkuajosta ja antaneet osaltamme poluille niiden ansaitseman lepotauon. Nyt, kun maa on taas mennyt routaan ja lumipeite tullut suojaksi, ollaan lähdetty pyörillä pakkasia pakoon poluille. Polkuajo on ehdottomasti paras tapa pysyä lämpimänä talvipyöräilyssä, koska metsässä on suojassa tuulelta ja vauhti on sen verran hidas, että ajosta ei synny kylmää viimaa. Lisäksi poluilla tulee säännöllisesti myös jalkautumisia, mikä helpottaa varpaiden lämpimänä pysymistä.

Niinkuin kaikki talvipyöräilyä kokeilleet ovat todenneet, oikeanlainen pukeutuminen on mukavan talvipyöräilyn elinehto. Olemme aikaisemmin jo antaneet joitain perusvinkkejä vaatteisiin TÄÄLLÄ. Tekniikka on tässäkin suhteessa kehittynyt sen verran, että viimeisimpänä suosituksena varpaiden lämpimänä pysymiseen annamme sähkösukat (tai pohjalliset). Viime talvena tuli hankittua talvikenkien päälle myös monojen päälle tarkoitetut, teddyvuoratut suojat. Niillä pystyi 5-10 asteen pakkasessa ajamaan 4h lenkin poluilla vallan mainiosti, joten vahva suositus!

Kun mennään alle nollan niin välttämättömäksi viikonlopun pitkillä lenkeillä tulee myös evästauon pitäminen. Koronan aikaa on ollut hiukan haastava löytää paikkoja, johon pääsisi sisälle, mutta jos mahdollisuuksia löytyy niin kannattaa yli 2h lenkillä käyttää 15 min siihen kahvikupilliseen ja varpaiden ja sormien lämmittämiseen. Auttaa huomattavasti kestämään pari tuntia lisää kylmässä säässä. 

Lämmintä fiilistä talvilenkeillä lisää myös lämmin lenkkijuoma. Viime talvena löytönä Camelbakilta pyöräilyyn suunniteltu termospullo. Alkuun pullon avaaminen sujuvasti vaatii hiukan opettelua, mutta tottumisen / rutinoitumisen jälkeen homma sujuu ihan luontevasti. Magneettikorkki ja erillinen kahva, josta saa hyvän otteen paksuilla talvihanskoilla helpottaa hommaa. Pullo mahtuu hyvin S-kokoisen täpärin runkoon. 

Yksi jokatalvisista pohdinnoista on vaihtaakko nastarenkaat alle vaiko eikö. Itse sinnittelemme niin pitkälle kesäkumeilla kuin vain mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että niin kauan kuin jäätä ei ole tai sitä on vain paikoitellen, ei renkaita vaihdeta. Heti, kun ulkoilutiet menevät jäähän on käytännössä pakko vaihtaa nastat alle. Olosuhteet tietenkin vaihtelevat talven aikana ja siksi sitä aina miettii, että kestääkö jäisiä kelejä nyt useampia viikkoja vai onko kyse vain muutamasta päivästä. Muutaman päivän takia ei viitsi renkaita käydä vaihtamaan vaan mielummin odottelee, että uusi lumipeite sataa päälle ja kelit paranevat. Kätevintä tietysti on, jos omistaa kaksi kiekkoparia: toisissa voi pitää normirenkaat ja toisiin laittaa nastat – sitten vaan kelinmukaan valikoi, kummat kiekot laittaa alle. Nastarenkaiden hinta saattaa yllättää, esim. Schwalben klassikkotalvirengas Ice Spiker pyörii 90€ tuntumassa per rengas eli lähes parisataa euroa saa pulittaa parista. Panostus kuitenkin kannattaa, koska samalla rengasparilla pystyy ajamaan hyvinkin useamman talven, koska käyttökausi on suhteellisen lyhyt, eikä talvella oikeastaan tule sellaisia rengasrikkoja (kuten kesällä usein tulevat pitkät viillot renkaiden kyljissä), jotka tekisivät renkaan käyttökelvottomaksi.

Lumien tultua monet pyöräilijät näyttävät hiukan yllättyneen siitä, että useimmat gravel-reitit ovatkin talviaikaan tarkoitettu hiihtoon. Ennen lenkille lähtöä kannattaakin hiukan lukea uudelleen karttaa ja tarkistaa, osuuko suunnitellulle reitille pätkiä, jotka ovat talvella vain hiihtäjien käytössä (=latuja), ja miettiä sopivat kierrot näihin kohtiin. Latuverkoston laajuus (paljon se blokkaa potentiaalisia gravel/mtb reittejä ja hiekkatiesiirtymiä) saattaa turhauttaa, mutta meidän pyöräilijöiden on hyvä muistaa, että hiihtokausi varsinkin Etelä-Suomessa on nykyisin 2-3kk. Loput vuodesta me pyöräilijät saadaan rauhassa ajaa mielin määrin reittejä, joten annetaan hiihtäjien nauttia laduista. 

Seuraavassa blogikirjoituksessa Kajsa kertoo kokemuksista Rukan fatbike reiteistä ja antaa vinkkejä pohjoisen pyörämatkailuun.

Terkuin,

Noora

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: