Koko vuosi 2019 sitä ihmeteltiin ja arvuuteltiin maailmancupin Trek-kuskien kisakoneena ja nyt ollaan vuosi saatu itse ajaa ja kerätä kokemusta kyseisellä pyörällä. Ja onhan se älyttömän monipuolinen vehje maastoajoon!
Kyseessä on siis Trek SuperCaliber – täysiverinen XCO pyörä. Mikä tekee siitä erilaisen verrattuna mihinkään aikaisempaan pyörään on iskunvaimennus: se ei ole perinteinen täysijousto, jossa olisi joustohaarukan lisäksi myös erillinen iskunvaimennin myös pyörän takaosaan, vaan takaiskari on integroitu hiilikuitu rungon ”sisään”. Uusi tekniikka on Trekin ja iskunvaimentimiin erikoistuneen Fox -merkin yhteistyötä ja sitä kutsutaan nimellä IsoStrut. Tämä iskari antaa noin 80 milliä joustoa ja sen lisäksi myös rungon kohta, johon satulaputki kiinnittyy, antaa noin 10milliä joustoa.
Mitä iloa tästä nyt sitten on ollut? Monen mielestä tämä saattaa kuulostaa ikävältä kompromissilta, jolla menetetään suurin osa täysijouston iloista. Kuitenkin, Samalla kun tämä pienempi iskunvaimennus antaa lisämukavuutta, varmuutta ja vauhtia nykyaikaisten maastoratojen laskuihin, droppeihin ja hyppyihin, samalla pyörästä saa iskunvaimentimen lukitsemalla jäykkäperäisen pyörän edut nousuissa, sprinteissä ja hiekkateillä/helpoilla urilla ajettaessa. Tämän kombinaation tuntuma oli ainakin itselleni iso yllätys ensimmäisillä ajokerroilla. Ajotyyliini kuuluu lukita iskunvaimentimet aina ylämäissä niin usein kuin mahdollista, jotta saan kaikki tehot eteenpäin vievään liikkeeseen eikä watteja mene hukkaan pyörän takaiskarin periksiantamisen myötä tulevaan keinuliikkeeseen. Ensimmäisessä mäkitreenissä oli aika hienoa huomata, miten kaikki ylimääräiset notkunnat, jotka perinteisellä takaiskarilla aina ovat vähän vaivana, on saatu tässä pyörässä pois. Rankimmilla poluilla 90 millin jousto takana ei loputtomiin riitä, mutta eroa jäykkäperäiseen erityisesti kovaa vauhtia ajettaessa on valovuosi. Erityisen yllättynyt olin pyörän suorituskykyyn olin Saariselkä MTB Stage racessa, missä mentiin pitkiä pätkiä rajuissa kivikoissa. Saariselästä lisää myöhemmin tässä kirjoituksessa.
Voimansiirtona pyörässä on jo kaudella 2019 tutuksi tullut Sramin 12-lehtinen Eagle sarja. Nämä vaihteet toimivat kuin junan vessa: Aikaisemmin Shimanon vaihteilla ajaneena ja tottuneena siihen, että vaihdevivussa on aina vähän varaa eli jos painaa vivun syvempään saattaa samalla kertaa ketju hypätä pari ratasta isommalle rattaalle. Sramin vaihtajassa jokaisesta napsusta vaihtaja vaihtaa tasan yhden vaihteen ylös tai alaspäin, eikä sitä itse tarvitse sen enempää miettiä. XCO:ssa joutuu vaihtamaan maaston mukaan vaihdetta lähes jatkuvasti, joten pienetkin sujumattomuudet voimansiirron toiminnassa tulevat kyllä nopeasti huomatuksi. Sramin vaihteet ovat olleet maineensa veroiset saumattomuudessaan.
Normaalisti 9.8 malliin ei kuulu hissitolppa, mutta tiimillemme laitettiin ”erikoisvarusteena” Bontragerin hissitolpat tuomaan lisää ulottuvuutta alamäkiin. Minulla ei ole ollut aikaisemmin ollut hissitolppaa ja täytyy myöntää, että sen käytön opettelu on vielä(kin) kesken ja suurimmat hyödyt saamatta. Suomen lyhyissä alamäissä peruslenkeillä tulee harvoin vastaan kohtia, jolloin edes ajattelisin käyttäväni hissitolppaa… mutta tiedän, että kisaradoilla sitä varmasti tulee käytettyä melkein joka laskussa. Olen XCO tyyppisiä mäkitreenejä tehdessäni hakenut tuntumaa satulan laskemiseen ja tekeehän se hypyistä sekä dropeista paljon helpompia. Kokkolan XCO:n suomenmestaruuskilpailuissa varsinkin oli pari kivikkoa, joissa oli mukava saada satula pois tieltä. Samalla radalla ajetaan myös tänä vuonna SM-kisat heinäkuussa.
Ajoimme viime heinäkuusta lähtien aluekisoja ja elokuusta lähtien kansallisia kisoja. Eniten yllätyin Supercaliberin monipuolisuudesta ja venymiskyvystä Saariselkä MTB Stages kilpailussa, joka on kolmipäiväinen mtb etappikisa. En olisi uskaltanut toivoa, että pohjoisen rakkakivikoissa jousitus riittäisi mutta niin sillä vain selvittiin. Viimeisenä päivänä matkaan tosin lähdettiin buranageelit hierottuna selkään ja tabut varoiksi taskussa mukana =D.
Renkaina tuli tässä pyörässä Bontragerin XR 2 Team Issuet. Ne olen jo aikaisempina vuosina todennut hyviksi kuivankelin renkaiksi erityisesti reiteillä, joissa on paljon nurmikkopohjaa. Hyviä muistoja löytyy vuoden 2013 SM-kilpailuista Messilästä. Kaudelle 2021 pääsemme testaamaan Vittorian Metzcal sekä Barzo renkaita, niistä varmastikin enemmän asiaa tulevissa blogeissa. Kiekkoina pyörässä ovat Kovee Elite 30 hiilikuitukiekot. Ne ovat mielestäni kestävyydessään omaa luokkaansa, mikä on hyvä ainakin tällaiselle suht ronskisti alamäkiä ajavalle (nimimerkillä ”kaikki kiekot rullalle ajanut”), mutta toisaalta kostautuu hiukan painopuolella. Navat näissä kiekoissa ovat todella herkät ja pysyvät hyvässä kunnossa pitkään ilman huoltoa, mutta rullaavuudessa häviävät kyllä esim Bontrager XXX-kisakiekoille.
Summasummaarum, Supercaliber miellyttää kisapyöränä kovasti ja innolla jo odotan, että päästäisiin koronan hälvetessä todenteolla testaamaan tämän pyörän iskukykyä kaudella 2021!
-Noora
mettaanmeni.com 
Vastaa