Käynnistimme blogillamme pari viikkoa sitten sarjan, jossa haluamme antaa äänen niille tytöille ja nuorille naisille, jotka ovat uskaltautuneet viivalle jo nuorella iällä tässä hienossa lajissa. Pyysimme heitä kertomaan, mikä heitä lajissa viehättää ja miksi juuri tyttöjen ja nuorten naisten kannattaisi lähteä mukaan tapahtumiin ja kilpailuihin. Toisena kirjoitusvuoron sai Lumia:
Moi, mä oon Lumia Laakkonen, 2009 syntynyt maastopyöräilijä Joensuun Pyöräilijöistä.
Kiinnostus maastopyöräilyyn nousi isoveljen kautta, kun seurasin veljen vauhdikkaita kisoja mm. Imatralla. Siitähän se sitten maastopyöräilyn kisaaminen alkoi seuraavana keväänä vuonna 2018. Hurjat tekniset polut ja vauhdikkaat alamäet kiehtoivat minua eniten pienenä ja se, kun katsoin, miten muut aikuiset kulkivat lujaa reittejä eteenpäin.
Mutta se oli pienenä. Nyt olen jo SM-tasolla kilpaileva maastopyöräilijä ja ansainnut kolme Suomen mestaruutta! Kilpailuhalu on noussut korkealle, koska maastopyöräily tuo minulle vapautta ja tekniset pätkät tuo minulle rohkeutta, kun saa tai osaa ajaa ties mistä kivien ja juurien yli. Kotona harjoittelen pyörällä kikkailemista esimerkiksi keulimista tai viivojen yli hyppimistä. (Voit myös itse harjoitella, vaikka pomppimista pyörällä jos et vielä osaa keulia, rohkaisen sinua opettelemaan.)
Maastopyöräily on minulle päälaji, mutta sen rinnalla talvella on esim. lihaskuntoharjoittelua ja tanssia. Toki kavereita olen myös saanut omasta seurasta maastopyöräilyn kautta, mutta en vielä oman ikäisiä tyttöjä, vaan poikia.
Joskus on myös innostavaa ottaa riskejä, että ajaako kaatuneen puun yli vai kiertääkö sen. On myös kivaa, kun luonnossa saa ajaa oman mielen mukaan sitä vauhtia mitä itse tahtoo treeneissä! Minun koulumatkani on n. 15 km, niin olen päässyt myös pyörällä koululle nopeammin ja helposti ilman hengästymistä maastopyöräilyn ansiosta. Kisoissa on kivaa se, että pääsee kokeilemaan uusia maastoja ja katsomaan harjoittelun tulosta. On myös hauskaa, kun jotkut (Joensuusta kaikki) kisat ovat kaukana ja matkustetaan pitkiä matkoja ja sitten pitäisi seuraavana päivänä jo ajaa täysiä maastossa. Kisamatkalla ehtii jännittää, että miten kisa tulee menemään. Kisoihin tullaan voittamaan! Mutta ennen kaikkea tekemään oma parhaansa! Mitalin tai pokalleitten saaminen on palkitsevaa kisan lopussa, koska silloin tuntuu sille, että jes taas podiumilla!
Kannattaa ainakin tulla katsomaan maastopyöräilykisoja jos ei ole vielä varma itsestään uskaltaako nousta lähtöviivalle.
Ps. Niin minäkin tein
Aloin kilpailemaan 2018 ja ensimmäinen kisa oli Kuusankoski MTB, jolloin joku tuli haastattelemaan minua kisan jälkeen: miten kisa meni ja millainen oli reittimaasto? Ja se tuntui jotenkin superille. Pääosin ajan XCO-kisoja ja XCM-kisoja. XCO-kisoissa on mukavaa lyhyet tekniset reitit jota ajetaan muutaman kerran ympäri. Vähälle on jäänyt mun osalta XCM-kisat, mutta ne on myös mahtavia, koska yhden kierroksen jälkeen ollaan vihdoinkin maalissa! Ja voi olla tyytyväinen itseensä.
Jos ajan treenilenkkejä itsekseen tai perheen kanssa lähden aina kotipihasta, koska siitä lähtee Suomen pisin merkattu maastopyöräilyreitistö ja lukematon määrä merkkaamattomia reittejä. Pitkillä lenkeillä näkee upeita maisemia ja on enemmän aikaa tutustua uusiin reitteihin.
Tässä pari pointtia, miksi muiden tyttöjen/naisten kannattaisi tulla kokeilemaan maastopyöräilyä:
- Siitä voi saada energiaa ja rohkeutta
- Se on vapauttavaa
- Voi saada kavereita
- Maastopyöräily kasvattaa kuntoa ja vauhti voi olla mahtavaa!
mettaanmeni.com 
Vastaa